Patikointia Taivalvaaran maastossa

Kesä tuli vihdoin ryminällä. Eilen mittari näytti jopa +23 astetta ja tänäänkin parisenkymmentä. Tästä se lähtee! Pihan viimeinen lumikokkarekin suli tänään aamupäivällä. Ennen kuin sääpoliisi tulisi ovelle koputtelemaan, päätin lähtä lähimaastoon patikoimaan. Pitkäkestoinen kävelylenkki mäkisessä maastossa käy muuten erittäin hyvin myös peruskuntoa kohottavasta lenkistä. Välillä ylämäissä sai puuskuttaa toden teolla. Mittaa lenkille tuli noin 11 km ja kävelyyn meni tauot poislukien 2h 10min. (kahvitaukoineen reilut 3 tuntia)

reitti_11km

Tavoitteena oli kiertää Taivalvaaran ympäristössä kulkevaa sauvakävelyreittiä, koska siinä on sopivasti haastetta ja korkeuseroja. Polku lähtee Taivalvaaran pohjoispuolelta, kiertää Pikku-Tervalammen sekä Tervalammen, ja palaa sitten Taivalvaaran eteläpuolta takaisin.

s1

Reitti alkaa mäkimontulta pururataa pitkin mutta poikkeaa pian siitä ja muuttuu kapeaksi poluksi. Samalla alkavat hengästyttävät nousut ensimmäiselle harjanteelle. Polku on sopivan haastava. Varsinkin mäissä on paikoin kiviä ja juurakoita, joten jalkoihin saa katsoa.

s2

Pian polku laskee taas alas kohti Pikku-Tervalammen laavua. Lampi oli lähes sula.

s3

Tästä eteenpäin täytyy sanoa, että polku ei todellakaan ole kovin häävisti merkitty. Onneksi olin liikkeellä rauhassa ja ajan kanssa. Täällä kyllä moni sauvakävelijä eksyy reitiltä ilman kunnollista karttaa ja suunnistustaitoja.

Reitin kääntöpisteessä, Tervalammen länsipäädyssä olikin sitten reitti poikki. Pitkospuut olivat miten sattuu ja vettä oli niiden välissä noin polviin asti. Lähempää lampea löysin paikan, josta pääsi vaelluskengillä kastumatta yli.

s4

Tervalammen etelärannalla pidin ensimmäisen kahvitauon. Oli kyllä uskomattoman hieno tunnelma juoda aamukahvit kaatuneen puun päällä istuen ja katsella järvellä kelluvaa joutsenpariskuntaa..

s5

Joutsenet intoutuivat välillä melko lähelle, joten sain muutaman kuvan ilman pitempää tele-objektiiviakin.

s6

s7

Joku oli ajanut kotteronsakin järveen rantaa koristamaan.

s8

Noin 150 metriä lammesta etelään, yhtä lähellä Kuusamontietä, on muistomerkki. Rististä löytyvät nimet Pekka Kirillov ja Oskar Jakowleff. Molempien kuolinpäiväksi on kirjattu 25.9.1941. En löytänyt äkkiseltään enempää tietoa muistomerkistä, mutta muistelen kuulleeni, että nämä miehet olivat partisaaneja. (korjaan myöhemmin, jos olin väärässä)

s9

Lampien jälkeen reitti jatkaa Taivalvaaran eteläpuolelle. Tämä puoli on jäänyt itsellä hyvin vähälle tutustumiselle ja olin aivan yllättynyt, kuinka komeita paikkoja sieltä löytyi. Polut olivat niin juostavan näköisiä, että vaelluskenkä meinasi väkisellä lähtä loikalle..

s10

Polku jatkuu hotelli Herkolle, mutta poikkesin aikaisemmin vaaran päälle ja jatkoin niin sanottua maisemareittiä eteenpäin.

s11

Taivalvaaran laskettelurinteet olivat vielä ihan laskettavan näköisessä kunnossa.

s12

Reissun suurin anti oli, että opin tuntemaan paremmin lähimaastoa ja löysin erittäin hyviä polkuvaihtoehtoja tulevia juoksutreenejä varten. Jalat hikoavat jo, että pääsisi testaamaan samoja reittejä lenkkarit jalassa…

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s